Erään pentukoulun ohjaaja kehotti osallistujia koulutushetken päätteeksi kiittämään koiriaan. Muuan herra kumarsi pennulleen ja sanoi kiitos. Ei kuulemma keksinyt muutakaan tapaa kiittää. Neuvokas herrasmies! Toisella koulutuskentällä ohjaaja kehotti asiakasta vaatimaan koiraltaan enemmän. Pian koira sai kyytiä ja ohjaaja juoksi hätiin parkuen, että ei nyt sentään väkivaltaa ollut tarkoittanut. Ei varmasti ollutkaan. Mutta mitä hän oli tarkoittanut?

Lajin sisäinenkin viestintä on vaikea laji. Tuttuni kuunteli selontekoani tunnistusjäljestyksen kouluttamisesta koiralle ja totesi, että kyseessä on aika kallis laji. Yllätyin vähän, mutta ehdin jo myötäillä mielessäni bensakuluja ja koiran yleisiä kustannuksia, kunnes selvisi, että kuulija oli ymmärtänyt jäljentekijän ruiskuttavan reitilleen hajuvettä. Näin tapahtuukin, mutta ei chanel vitosta vaan ihmisen itsensä hajustamaa vettä. Hajuvesi muuttui tämän keskustelun jälkeen suussani pesuvedeksi. Jo halpeni harrastus.

Puhelin soi matkalla tallille. Kerroin soittajalle olevani myöhässä peruutusratsastustunnilta. Eikö ole vaikeaa ratsastaa takaperin koko tunti, kuului kunnioittavasti luurista. No olisihan se paitsi vaikeaa myös aika outoa. Nyttemmin jonkun toisen peruuttama tunti on minulle ihan vaan irtotunti.

Onneksi on kehonkieli. Koirakouluryhmässäni näytin, miten opettaa koira istahtamaan ohjaajansa eteen ripeän luoksetulon päätteeksi. Katsos näin: peruuta (= jep, ota askelia taaksepäin) ja anna nami tähän (=aikalailla napaan kiinni). Miksi annat namin siihen, kysyi koiranohjaaja. Jaa-a. Erittäin hyvä kysymys etenkin, kun kysyjän vieressä minua tapitti tuuheiden kulmiensa alta piskuinen kääpiösnautseri. Sinä syksynä otin projektiksi pienten koirien kouluttamisen. Nykyään kroppa taipuu vähän paremmin.

Kaiken tämän jälkeen en enää yhtään ihmettele, että koirattoman kaverin Barf-pakkaus löytyy kaupan kuivamuonahyllystä ihan siitä Sertin vierestä, ja että canicross on laji, jossa yhdistyvät jäniseläimien ja moottoriurheilun parhaat puolet.

Kiitos jokaiselle, joka ei ymmärtänyt. Ja kertoi sen.

Kaukaisena kesäpäivänä Cannesissa näin mainosfilmin karjapaimenista työssään. Työ oli raskasta, mutta palkitsevaa. Illalla miehet hevosineen lepäsivät nuotion äärellä. Jokainen yksityiskohta oli kuin vanhoissa tupakkamainoksissa konsanaan. Ainoa ero oli, että paimennettava karja koostui kissoista.

Filmi nousi mieleeni kotomaan koulutuskentän laidalla. Viihdytin itseäni ajattelemalla palveluskoirien tilalle pörröisiä kissoja. Kyllä sen pitäisi jo ymmärtää! Katso nyt, se tietää tehneensä väärin. Miten se voi olla tollanen? Näytä sille, kuka on pomo. Laita se tekemään. Vaadi!

Koiraa voi kouluttaa tai ainakin ohjata monella eri tavalla. Sen huomion voi saada pakottamalla. Mutta miksi tehdä niin? Se on paitsi epäreilua, myös turhaa. Tämän hetken tutkittu tosiasia kuitenkin on, että koirakin oppii parhaiten, kun se saa positiivista palautetta tekemisistään.

Koira on eläin. Se on eläin siinä missä lehmä, marsu tai kissa. Eläimillä on ihan omat jutut. Eivät ne haudo kostoa tai tunne kiitollisuutta meitä kohtaan tai yritä varastaa paikkaamme perheen asuntolainan maksajana. Miksi sitä on niin vaikea ymmärtää? Kun koira tapittaa silmiin ja hyörii jaloissa, se saattaa näyttää siltä, että tajuaisi kaiken, mitä sille höpötetään. Todennäköisesti koira kuitenkin käyttäytyy kuin kohtelias suomalaisyleisö surkeassa kesäteatteriesityksessä. Pysyy paikalla, vaikkei ymmärrä asiasta yhtään mitään. Yritäpä huviksesi pakottaa kissa istumaan tai karjua sitä tulemaan luo. Se poistuu näytöksestäsi.

Kerran tehtävänäni oli opettaa kissalle yläfemma. Se on itse asiassa helppo asia kouluttaa kissalle, sillä ne luonnostaan tarjoavat tassuaan kiinnostavan kohteen edessä. Ensimmäinen opetushetki oli katastrofi. En löytänyt yhtäkään keinoa saada kissaa ymmärtämään, mitä siltä halusin. Toisella opetuskerralla kissa oli kone. Läimi tassuaan kämmeneeni vimmatusti. Mistä muutos johtui? Ei mistään muusta kuin kalkkunaleikkeestä. Jos terve eläin ei opi, palkkiosi on suurella todennäköisyydellä väärä.

Mikäli kaipaat vaihtelua kesääsi, kouluta hetki toisen eläinlajin edustajaa. Se saattaa olla turhauttavaa, mutta voi siinä oppiakin jotain. Mitäkö filmi mainosti? En tiedä. Viesti jäi vähän epäselväksi. Mutta niinpä se jää usein koulutuskentälläkin.