Mikä vahinko!

Ilmoituksessa ei mainittu pennun rotua. Siinä kerrottiin sen todennäköisistä ominaisuuksista. Teksti huokui välittämistä pentua ja sen tulevaa perhettä kohtaan. Oli pakko kysyä lisää.

Vastauksena meille saapui vaalean, pohjavillaisen urospennun sijaan musta, lyhytkarvainen, monirotuinen narttu. Koirailmoitukset voisivat useammin olla kuvattomia ja roduttomia. Silloin saattaisi miettiä tarkemmin, mitä koiralta oikeasti haluaa.

Pidän monista roduista, mutta monirotuisuus voi olla monimutkaista. Kannattaa varautua yllätyksiin. Saksalainen palvelijayhdistelmä saattaa nuohota metsää lähes ajokoiran lailla. Eivätkä monirotuiset välttämättä ole terveempiä kuin puhdasrotuiset, kuten jalostusartikkeleissa muistetaankin aina mainita. Tosin eivät ne myöskään systemaattisesti tursota pikkuaivojaan niskaansa tai krohise käveltyään puolitoista metriä. Uskon, että monirotuisten vakuutusmaksuja nostaa, valtavan rotukirjon lisäksi, haaverialttius. Faktaa en tiedä. Monirotuisten tutkiminen kun on paitsi hankalaa myös ilmeisen kannattamatonta. Ympäristökin monimutkaistaa asioita. Useimmissa lajeissa ei ole asiaa suomenmestaruustasolle ja palveluskoiralajeja on turha yrittää harrastaa edes omaksi iloksi. Ei se koiran kyvyistä johdu vaan ihmisten säännöistä. Tietenkin. Pelastuskoiratoimintaan pääsee kuitenkin mukaan. Hätä ei kai lue pelastajan papereita.

En suosittelisi monirotuista noin vain. Vaan enpä suosittelisi monia rotujakaan. Itselläni saattoi olla keskivertoa enemmän aikaa ja halua kouluttaa kotikoiraa. Pennun haasteellisuus oli peräti suotavaa. Rodulla ei ollut suurta väliä, mutta ehtoni oli minullakin. Eräs laumanvartijan ja mustan noutajan pentu ei muuttanut meille, kun selvisi, että musta ei ollutkaan väri vaan mielipide. Myyjän mielestä pentujen isä oli noutaja.

Jokainen kasvattaja on yhtä varmasti vastuullinen kasvattaja kuin jokainen pennun ostaja on hyvä koti. Moni osaa jo vaatia nähdä pennun emon ja sisarukset. Itse olen iloinen siitä, että en luopunut lisäehdostani. Kotona muistan joka päivä sen lähes neljä vuotta sitten haukkuen luoksemme loikkineen suuren dobermanniuroksen. Ehkäpä maailman avoimin koira. Rotupuhtaudestaan huolimatta mudasta likainen. Meidän täydellisen vahinkopennun isä.

Hyvää isäinpäivää tänäänkin.

All

2018-07-09T15:03:48+00:00