Kaukaisena kesäpäivänä Cannesissa näin mainosfilmin karjapaimenista työssään. Työ oli raskasta, mutta palkitsevaa. Illalla miehet hevosineen lepäsivät nuotion äärellä. Jokainen yksityiskohta oli kuin vanhoissa tupakkamainoksissa konsanaan. Ainoa ero oli, että paimennettava karja koostui kissoista.

Filmi nousi mieleeni kotomaan koulutuskentän laidalla. Viihdytin itseäni ajattelemalla palveluskoirien tilalle pörröisiä kissoja. Kyllä sen pitäisi jo ymmärtää! Katso nyt, se tietää tehneensä väärin. Miten se voi olla tollanen? Näytä sille, kuka on pomo. Laita se tekemään. Vaadi!

Koiraa voi kouluttaa tai ainakin ohjata monella eri tavalla. Sen huomion voi saada pakottamalla. Mutta miksi tehdä niin? Se on paitsi epäreilua, myös turhaa. Tämän hetken tutkittu tosiasia kuitenkin on, että koirakin oppii parhaiten, kun se saa positiivista palautetta tekemisistään.

Koira on eläin. Se on eläin siinä missä lehmä, marsu tai kissa. Eläimillä on ihan omat jutut. Eivät ne haudo kostoa tai tunne kiitollisuutta meitä kohtaan tai yritä varastaa paikkaamme perheen asuntolainan maksajana. Miksi sitä on niin vaikea ymmärtää? Kun koira tapittaa silmiin ja hyörii jaloissa, se saattaa näyttää siltä, että tajuaisi kaiken, mitä sille höpötetään. Todennäköisesti koira kuitenkin käyttäytyy kuin kohtelias suomalaisyleisö surkeassa kesäteatteriesityksessä. Pysyy paikalla, vaikkei ymmärrä asiasta yhtään mitään. Yritäpä huviksesi pakottaa kissa istumaan tai karjua sitä tulemaan luo. Se poistuu näytöksestäsi.

Kerran tehtävänäni oli opettaa kissalle yläfemma. Se on itse asiassa helppo asia kouluttaa kissalle, sillä ne luonnostaan tarjoavat tassuaan kiinnostavan kohteen edessä. Ensimmäinen opetushetki oli katastrofi. En löytänyt yhtäkään keinoa saada kissaa ymmärtämään, mitä siltä halusin. Toisella opetuskerralla kissa oli kone. Läimi tassuaan kämmeneeni vimmatusti. Mistä muutos johtui? Ei mistään muusta kuin kalkkunaleikkeestä. Jos terve eläin ei opi, palkkiosi on suurella todennäköisyydellä väärä.

Mikäli kaipaat vaihtelua kesääsi, kouluta hetki toisen eläinlajin edustajaa. Se saattaa olla turhauttavaa, mutta voi siinä oppiakin jotain. Mitäkö filmi mainosti? En tiedä. Viesti jäi vähän epäselväksi. Mutta niinpä se jää usein koulutuskentälläkin.

Yritetäänpä helpottaa tautia hieman.

1. Ruotsissa on laitonta jättää koira yksin kotiin yli 6 tunniksi. Hiton ruotsalaiset. Ymmärtääkö ne tästäkin muka jotain?
2. “Kyllä pikkulasten vanhemmatkin käyvät töissä 9-17.” Jep. Tosin lapset ovat yleensä ainakin osan päivää hoidossa tai muussa aktivoivassa paikassa. Hieno homma, jos koirakin on. Jos ei, niin alahan ilta-aktivoitua, työnsankari.
3. Kovin monen rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ei ole sohvakoira, halikoira tai sunnuntaikävelijä. Viitettä syntyhistoriasta antavat termit kuten taistelukoira, metsästyskoira ja laumanvartija. Eivätkös vaan kuulostakin asioilta, joita urbaani elämä kipeästi keskellemme kaipaa? Ennen kuin tilaat yhden kappaleen ns. seurakoiriakaan, lue kohdat 1. ja 2. uudestaan (lukuohje: paino sanalla seura).
4. Mitä jos sinulle tapahtuu jotain ei-niin-kivaa? Jos otat huolehdittavaksesi elävän olennon niin vähintä, mitä voit tehdä, on kertoa luotetulle ihmiselle, miten toimia, jos et itse voi kertoa toiveistasi. ”Järjestelmä” ei huolehdi siitä, että koirasta huolehdittaisi parhaalla mahdollisella tavalla.
5. ”Jos kaikki ihmiset ajattelisivat noin, niin maailmassahan olisi paljon vähemmän koiria!” Kyllä.

Yhteenveto. Koiran omistaminen ei ole ihmisen perusoikeus (perkele).