Tunnustan. Olen hihnapoliisi. Mielestäni ei ole yhtään hyvää syytä sille, miksi koirien pitäisi päästä tervehtimään toisiaan hihnassa. Mielipiteeni haastetaan aina silloin tällöin.
Pitäähän sen lenkillä päästä lajitovereita moikkaamaan.
Eikä pidä. Ei hihnassa. Haluatko itse tervehtiä lähietäisyydeltä jokaista vastaantulijaa? Lisäisikö haluasi se, että et saisi itse päättää asiasta? ”Tulepa nyt reippaasti sanomaan päivää.” Eivät koirat vapaanakaan jokaisen koiran luo pyri. Kohtisuoraan ne lähestyvät uusia tuttavuuksia ystävällisin aikein ani harvoin.
Kyllä minä näen omasta koirastani, keitä se haluaa tavata.
Onnittelut siitä, että tunnet oman koirasi täysin ja olet mestari lukemaan kaikenlaisten koirien käyttäytymistä! Onnea myös sosiaalipsykologian ja psykologian kaksoistutkinnosta, sorminäppäryydestä ja ihan vaan siitä, että et koskaan arvioi tilanteita väärin. Kaksi koiraa. Kaksi ihmistä. Kaksi hihnaa. Oletko varma, että kun toinen koira kutsuu omaasi leikkiin, johon oma koirasi vastaa suotuisasti, mutta päästämällä äänen, jonka joku voisi tulkita ärähdykseksi, toinen ihminen ei kiskaise omaa koiraansa pois? Oletko varma, että kun toinen koira kiskaistaan pois, se ei tunne kipua tai säikähdä äkkinäistä liikettä kesken ihanan leikin alun? Oletko varma, että se ei juuri silloin katso sinun koiraasi ja yhdistä kipua tai säikähdystä siihen? Oletko varma, että koira ei kerro sinun koirallesi, että tuo ei ollut kivasti tehty? Oletko varma, että oma koirasi ei hämmenny: kaveri pyysi leikkiin ja käykin päälle?
Vaan eikö sentään ollut hyvä, että koirat olivat hihnoissa, joista ne saatiin kiskottua erilleen, jahka hihnat saatiin selvitettyä, eikä mitään pahaa päässyt tapahtumaan? Ei kun hihna kohti ystävällisempiä lajitovereita!
Elämä opettaa enkä enää ole täysin ehdoton. Koirien hihnatapaamiseen on löytynyt yksi hyvä syy: Maailma on raunioina ydinsodan jäljiltä. Eloonjääneitä ei ole. Jostain kuitenkin ryömii poikakoira, jolla on hihna perässään. Ja kas, toisesta suunnasta ilmestyy tyttökoira remmiä takanaan laahaten. Koirat ovat pölyisiä, mutta muuten hyväkuntoisia. Ne lähestyvät toisiaan. Unohtakaa hihnat, minä kannustan. Yksikään ihminen ei enää saa kättään niiden ympäri.
Jep. Minunkin mielestäni on tylsää, miten paljon koirien vapaana pitoa säädellään.