Minulta kysytään melko usein, tarvitseeko koira johtajan. Usko siihen, että ihmisen pitää olla laumahierarkiassa koiraa ylempänä, elää yhä. Tylsäksi asian tekee osa keinoista, joita osa kouluttajista käyttää tehdessään laumanjohtajuuttaan selväksi koiralle. Ehkä ongelmallisinta on, että näitä keinoja ohjeistetaan eteenpäin vastaanottajan tiedoista ja taidoista välittämättä. Keinovalikoimasta keskustelu jää vain helposti termikeskustelun jalkoihin.
Jos et halua leimautua koiran hakkaajaksi, älä sano itseäsi koirasi pomoksi. Jos haluat kertoa, että koirasi ei aina päätä asioista puolestasi, tee se johtaja-sanaa vältellen. Nykytiedon mukaan välillänne on nimittäin pikemminkin hyötysuhde kuin pysyvä arvojärjestys. Koirasi ei ole vangittu susi. Etkä toisaalta ole sinäkään. Voimakeinojen sijaan kannattaa siis ihan vaan hyödyntää ihmisaivojen suoma etu ja opetella kouluttamaan koiraa tavalla, josta hyötyvät molemmat. Ei oikopolkuja. Nyt, kun tiedät tämän, muista se myös sanavalinnoissasi.
Sanat ovat vaikeita. Minulle johtaja on kaikesta huolimatta ihan kelpo sana, kuvaava ja positiivinen ilmaus. Eikö hyvä johtaja ole kannustava, oikeudenmukainen ja luotettava? Ei kai huono johtajakaan sentään väkivaltaan turvaudu? Ainakin henkinen johtajuus on totisesti ansaittua. Ymmärrän kuitenkin sanaan liittyvän intohimon. Termi on sotattu monilla kuraisilla koulutuskentillä ja hollywoodin kameroiden alla. Johtajuusongelman alle survotaan asioita, jotka välillä itkettävät, mutta useimmiten saavat aikaan epäuskoisen naurun. Toistaiseksi vastaukseni kysymykseen, tarvitseeko koira johtajan, onkin vastakysymys kysyjälle: mitä tarkoitat sanalla johtaja?
Olisi kovin helpottavaa löytää yksiselitteinen termi kuvaamaan ihmisen vastuullista suhdetta koiraansa. Uuden sanan puuttuessa yritän vielä kiillottaa vanhaa. Kaukaa näkee kuulema joskus paremmin, joten kysyn kaveriltani, joka ei pidä sen enempää koirista kuin esimiehestäänkään, mitä sanasta pomo tulee mieleen. Vastaus tulee silmänräpäyksessä. Bruce Springsteen.
Onko koirasi fani?
